Big Brother -ohjelma on ehtinyt jo ensimmäisiin häätöihin, ja yhä mietin miksi hemmetissä sitä oikein seuraan.

Kysehän ei ole lainkaan siitä, että pitäisin talon asukkaiden jutuista. Useimmiten jutut ovat keskitasoa, parhaimmillaankin talossa on se yksi tai kaksi ihmistä joiden suusta silloin tällöin pääsee jotain mielenkiintoista.

Silti tämänkin aamu lähti käyntiin tarkastamalla subin sivuilta mitä asukkaat olivat puuhanneet ja mistä puhuneet eilisen häädön jälkeen.

Ja - kuinka ollakaan - sieltäpä löytyi taas pohdittavaa ja uusi ajatus mistä koko BB:ssä oikein on kysymys: siinä on kysymys joukon sisälle pääsemisestä. Ja kääntäen ja ehkä myös oikeammin: siinä on kyse siitä ettei jää joukon ulkopuolelle.

Vain ihminen joka ei ole liian omituinen, jolla on tilannetajua ja joka on empaattinen, voi onnistua pysymään talossa.

Enkä voi olla ihmettelemättä, miten tärkeä osa sosiaalisuutta (ja tällä tarkoitan tässä porukkaan sopeutumista, sen sisälle pääsemista ja siellä pysymistä) noinkin häilyvä käsite kuin "tilannetaju" on.

Voi käydä, että ihminen joka jo on sisällä porukassa ja kaikkien hyväksymä, esittää jossain ratkaisevassa tilanteessa yhden lauseen, joka ei vastaa muiden asukkaiden tunnelmaa. Toiset vastaavat lauseeseen tyypillisesti hiljaisuudella - ja lausuja on heti porukasta ulkona tai ainakin vaarassa pudota porukan ulkopuolelle.

Vaikka porukasta putoaminen on ainakin näennäisen pienestä kiinni, ovat jotkut jäsenet ihmeen tiukasti kiinni sisäpiirissä. Ehkä heidän määräävin piirteensä on se, ettei heillä ole juuri pahaa sanottavaa kumppaneistaan. Heillä ei siis oikeasti ole. He ohittavat kanssakilpailijoiden huonot puolet ja unohtavat ne. He eivät siis piilota pahoja fiboja sisälleen ja tykitä niitä sopivassa tilanteessa ulos.

Onko tässä sosiaalisuuden ydin? Kaikenlaisten ihmisten hyväksyminen.

Koska ihmisten kanssa toimeentulo on itselleni ollut aina jonkin asteinen mysteeri, on tämä sosiaalisten suhteiden hienojakoisuus, jota BB tarjoaa seurattavaksi yksinkertaisesti - mielenkiintoista.

Siksi BB.